Kirsi Jokelainen
s. 1970 Oulu, asuu ja työskentelee Turengissa
Työskentelen yleensä maalaten, lähinnä öljyväreillä. Töissäni kuvaan ja pohdin arkipäivästä nousevia teemoja. Usein myös kauneutta. Nurkan takana metsä 2025 -näyttelyä varten työskentelin myöskin öljyväreillä, ajatuksenani hymyilevä metsä. Maalasin ympyrän muotoisille kankaille ”hymynaamioita”, jotka kiinnitän puiden runkoihin.
Minulle metsä on tärkeä rauhoittumisen ja ilon paikka. Teoksessani puut hymyilevät. Metsä on myös sitä, mutta onko tässä ajassa metsän enää mahdollista hymyillä? Metsät katoavat ympäriltämme. Onko hymy aito vaiko vain naamio? Ehkäpä vielä kuitenkin molempia.
Annetaan metsien olla ja puiden hymyillä.
Johannes Kangas
Riitta Kopra
s.1982, Hollolla, asuu ja työskentelee Rengon Kaloisissa.
Pikku-Hyystin metsässä minulta on esillä ”Toivomuskaivo”. Kaivossa on vettä ja lasteni toiveita, jotka liittyvät metsään ja luontoon.
Pohdin teoksissani tulevaisuutta, menneisyyttä, muistoja ja mystisyyttä. Metsä on minulle paikka, jossa voin olla varmasti oma itseni. Taiteeni on usein yhteistyötä metsän kanssa – tavalla tai toisella.
Olen kuvanveistäjä ja olen valmistunut Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta kuvataiteen maisteriksi vuonna 2016. Teoksiani on useissa julkisissa ja yksityisissä kokoelmissa. Olen pitänyt yksityisnäyttelyitä vuodesta 2015 alkaen ja osallistunut useisiin ryhmä- ja yhteisnäyttelyihin Suomessa ja ulkomailla vuodesta 2009 alkaen.
Olli Larjo
Olen toiminut ammattimaisena kuvanveistäjänä vuodesta 1993 ja pitänyt useita yksityis- sekä ryhmänäyttelyitä. Viimeisin yksityisnäyttelyni Hyvän ja pahan kone oli esillä Taidehalli Hämeessä tammikuussa 2024. Tällä hetkellä teoksiani on esillä Ars-Häme ry:n Guardians of the Secret -näyttelyssä Voipaalan taidekeskuksessa.
Olen aktiivinen kuvataiteen edistäjä ja olen ollut mukana perustamassa useita kulttuuritiloja, kuten Hämeenlinnan Taidekasarmia, Siperian Valimoa ja Taidehalli Hämettä. Ars Häme ry:ssä olen toiminut näyttelyiden ja tapahtumien järjestäjänä sekä puheenjohtajana.
Olen Suomen Kuvanveistäjäliiton hallituksen jäsen ja kuulun myös Hämeenlinnan taiteilijaseuraan sekä Siperian Valimoon. Julkisista teoksistani mainittakoon Metsäaukion vapaita kukkia (Hyvinkään lastensairaala 2018) ja Sininen aurinko (Hämeenlinna 2017), joka on osa Auringon piirissä -sarjaa.
Kun minua pyydettiin mukaan Nurkan takana metsä- näyttelyyn kävin tutkimassa näyttelypaikaksi aiotun metsän ja löysin sieltä tuulen kaataman männyn ja aiemmasta metsän harvennuksesta jääneitä kantoja. Talvella olin saanut ystävältä kasan isoja OSB levyjä jotka olivat menossa kaatopaikalle. OSB-levy on siis sitä sellaista vanerin, tai lastulevyn tapaista, joka on liimattu levyksi puuhakkeesta. Mieleeni tuli, että jospa tekisin näistä levystä suuria lehtiä ja liittäisin ne jo kuolleisiin ja lahoaviin puihin ja näin ikäänkuin kuollut puu saisi uuden elämän pieneksi hetkeksi. Myös ajatus siitä, että alunperin metsästä peräisin oleva rakennuslevyiksi jalostettu puuhake palaisi takaisin metsään uudessa olomuodossa. Pidin visiosta ja näin syntyivät männylle lehdet.
Pilvi Ojala
s. 1973 Helsingissä
Pilvi Ojala on valmistunut vuonna 2001 Kuvataideakatemiasta Taidegrafiikan osastolta. Hän on pitänyt yksityisnäyttelyitä vuodesta 2000 lähtien ja osallistunut ryhmä- ja yhteisnäyttelyihin vuodesta 1996. Hänen teoksiaan on julkisissa kokoelmissa muun muassa Amos Andersonin taidemuseossa, HAMissa, Hämeenlinnan taidemuseossa, Jyväskylän taidemuseossa, Valtion taidekokoelmassa ja Jenny ja Antti Wihurin rahaston kokoelmassa.
Pilvi Ojalan taiteellinen työskentely on eräänlaista tutkielman tekoa: hän havainnoi, toteaa, kerää materiaalia, editoi, referoi ja kokoaa asiat yhteen. Hänen teoksensa eivät yleensä esitä todellisia paikkoja, ihmisiä tai asioita, vaikka sisältävätkin osia edellä mainituista. Teokset ovat kuvallista leikkiä ja uppoutumista tekemisen hetkeen.
Kalle Pitkänen
Kalle Pitkänen on taiteilijaperheen seuraavaa polvea, joka öljyvärimaalaamisen lisäksi työstää isänsä opein myös puuta sekä pronssia. Vuonna 2022 Turun Taidekatemiasta valmistuneen taiteilijan teokset ovat pohdintoja menneestä, tulevasta sekä muinaisista uskomuksista ja niiden merkityksestä nykyajan ihmiselle. www.kallepitkanen.com @kallepitkanen
Pekka Pitkänen
kuva: Veera Kaamos Pitkänen
Yli 50 vuotta kestäneen kuvanveistäjä Pekka Pitkäsen uraan mahtuu muun muassa lukuisia yksityisnäyttelyitä Suomessa ja ulkomailla, monia julkisesti nähtäviä teoksia, sekä opettajuudet Taideteollisessa ja Kuvataideakatemiassa. Vähäeleiset teokset kertovat menneestä ajasta mutta myös ajattomuudesta, sekä avaruuden äärettömyydestä.
Laura Pohjonen
Olen taidegraafikko ja kuvataiteilija.
Käsittelen teoksissani olemassaolon herkkää ja hauraampaa puolta.
Useimmat teokseni olen toteuttanut taidegrafiikan eri menetelmin, mutta viime aikoina olen alkanut käyttää myös muita tekniikoita kuten erilaisia käsityömenetelmiä.
Uutta kokeileva tapa työskennellä on minulle taiteilijana tärkeää. Se on samalla sekä leikkiä että ajattelua. Pyrin siihen, että teoksistani välittyisi samaan aikaan useampia tasoja, niin keveyttä kuin vakavuuttakin.
Teoksessani ”Käsiteltävä varoen” kuvaan ihmisen ja luonnon suhdetta. Valkoiset puuvillakäsineet puetaan yleensä käteen, kun halutaan koskettaa hyvin hellävaraisesti jotain haurasta ja arvokasta.
Teos on toteutettu kirjomalla. Käsityö liittyy sanana käsittelyyn ja käsineisiin. Samalla se on myös hidas ja meditatiivinen työmenetelmä. Annan kirjoessani aikaani ja ajatuksiani teokselle ja sen välittämille ajatuksille.
Olen opiskellut Taideteollisessa korkeakoulussa ja Kuvataideakatemiassa ja valmistunut taiteen maisteriksi vuonna 2000. Olen pitänyt yli 40 yksityisnäyttelyä ja osallistunut lukuisiin ryhmä- ja yhteisnäyttelyihin niin Suomessa kuin ulkomailla. Teoksiani on monissa julkisissa
kokoelmissa, esim. Valtion taidekokoelma, HAM, Amos Rex, Wäinö Aaltosen museo, Tampereen nykytaiteen museo, Jyväskylän taidemuseo, Hämeenlinnan taidemuseo, Kuntsin modernin taiteen museo, HUS:n taidekokoelma ja useiden muiden taidemuseoiden kokoelmat.
Katri Stenberg
Katri Stenberg (s.1964) on valmistunut taidemaalariksi Kuvataideakatemiasta 1988.
Stenbergille luonnossa liikkuminen herättää mielessä tarinoita tai niiden alkuja. Kulkiessaan luonnossa hän zoomaa lähelle ja kauas; välillä katsoen kokonaisuutta, välillä kiinnittyen pieniin yksityiskohtiin. Olennaista hänelle on liike; maalatessa maalauksen todellisuuteen uppoutuminen tapahtuu vähän samaan tapaan kuin maisemassa kävellessä, uidessa tai maata kaivaessa. Rutiininomaisen tekemisen kautta syntyvät assosiaatiot ja tarinan alut alkavat kehittyä. Stenbergille tunteiden, tuntemusten ja tarinoiden välittäminen kasvien ja maiseman kautta ovat keskeisiä teemoja hänen öljyväreillä ja sekatekniikalla toteutetuissa maalauksissaan.
Tuire Toivola
Kuvataiteen tekeminen on minulle enimmäkseen seikkailua värien ja muotojen loputtomien variaatioiden, sekä vaihtuvien ideoiden ja tunnelmien aallokossa. Seikkailu pitää sisällään salaperäisyyden tunteen, ja se onkin taiteessa mielestäni kiehtovinta. Pääasiassa maalaan ja piirrän, ja vaihtelen materiaaleja ideoiden ja intuition niin vaatiessa. Viime vuosina olen pyrkinyt lisäämään luontoystävällisten materiaalien käyttöä, erityisen mieltynyt olen akvarelleihin. Männyn kaarna on viehättänyt minua lapsesta saakka. Sen sävyt, muodot sekä tuntu miellyttävät aisteja. Asettelemalla metsään näitä värittämiäni luonnon antimia olen palannut lapsuuden kokemuksiin keräilystä, keräämälleen uuden merkityksen antamisesta ja järjestelystä. Asun ja työskentelen Hämeenlinnassa. Taustani on rönsyilevä: olen opiskellut artenomiksi Wetterhoffilla (HAMK) kuvataideterapeutiksi (Satakunnan AMK), ja taideopintoja on sieltä täältä ilman tutkintoa. Opetan Vanajaveden Opistossa joitain kuvataideryhmiä ja teen taidetta työhuoneellani Hämeenlinnan Taidekasarmilla.